Don Rosa: Kadonneen kirjaston vartijat ja muita Don Rosan parhaita

Suomentaja: Jukka Lindfors, Markku Saarinen, Pekka Tuliara ja Aku Ankan toimitus

Kustantaja: Sanoma

Tämä taitaa olla ensimmäinen Don Rosa -kokelma ja edelleen tarinat viihdyttävät, ainakin minua. Kuten on tavallista Don Rosan kokelmissa tämäkin sisältää sekä pitkiä seikkailutarinoita että lyhempiä hupailuja.

Mukana on myös Don Rosan esipuheet jokaiselle sarjalle sekä Jukka Lindforsin esittelyessee Don Rosan töistä.

Kadonneen kirjaston vartijat: Roope yrittää liittyä sudenpentuihin, totta kai saadakseen käsiinsä kuuluisan käsikirjan ja saadakseen sen avulla kaikki toistaiseksi löytämättömät aarteet itselleen. Hän haluaa etenkin jäljittää Aleksandrian kadonneen kirjaston. Supenpentujen P.I.Ä.L.L.Y.S.M.I.E.S. suostuu lainaamaan sekä kirjaa että Kenraali Nuuhia niin jaloon tarkoitukseen. Roope, pojat ja Nuuh lähtevät Aleksandriaan ja sieltä matka jatkuu moneen maahan. Tällä kertaa Aku jää töllöttämään telkasta erilaisia sarjoja.

Varsinkin alun sudenpentumuseo sisältää hykerryttäviä yksityiskohtia ja tapahtumia. Jokaisesta paikasta, jossa Roope ja pojat käyvät, on tietenkin myös paljon yksityiskohtia.

Jos metsään haluat mennä nyt...: Aku yrittää jälleen jallittaa poikia. Hupu, Lupu ja Tupu ovat menossa metsää bongailemaan eläimiä. Aku ylvästelee tuomenmarjojen tiedoillaan, mutta saa nenälleen. Hän syöksähtää Mummon tilalle ja naamioi muutamia eläimiä, jotta voi ylvästellä (olemattomilla) tiedoillaan. Homma lähtee tietysti käsistä.

Muistaakseni tämä on yksi ensimmäisiä lukemiani Don Rosan tarinoita. Se kyknee naurattamaan edelleen.

Saari ajan rajalla: Roopen ikäkulu satelliitti huomaa merestä nouseen uuden saaren, joka on puhdasta kultaa. Satelliitti kuitenkin putoaa Etelä-Afrikkaan ja myös Kulta-Into Pii saa saman tiedon. Kilpajuoksu alkaa.

Kuten Don Rosa itsekin sanoo, tämä tarina poikkeaa hänen muista tarinoistaan, koska siinä on kertojan ääni. Ilmeisesti kokeilu ei hänestä onnistunut, koska hän ei ole sitä käyttänyt myöhemmin.

Nokanneulan tapaus: Toinen kokoelman tarinoista, jossa Aku on jonkin ammatin huipulla, tällä kertaa korkeiden paikkojen ikkunoidenpesijänä. Nokanneula on Ankkalinnan korkein rakennus, jonka ikkunoita Akun on määrä pestä. Aku alkaa brassailemaan sisarenpojilleen ja huonostihan siinä käy.

Tykkään kovasti näistä ”ammattitarinoista” ja tämä on aivan loistava. Se on täynnä hauskoja yksityiskohtia. Etenkin Nokanneulan turvallismiesten ja poliisien välinen lyhyt nujakka vetoaa minun huumorintajuuni.

Windigojen mailla: Aivan mahtava Kanadan metsiin sijoittuva pitkä seikkailu. Roopen sellutehtaalla on ongelmia kääpiökokoisten sabotöörien kanssa. Roope otta Akun ja pojat mukaansa, kun hän lähtee tutkimaan asiaa. Roopen tehdas tuhoaa paikallista luontoa ja intiaaniheimo yrittää iskeä takaisin. Tällä(kin) tarinassa Don Rosa käyttää Barksin keksintöä: kääpiömittaisia intiaaneja, jotka puhuvat runomitassa. Suomentaja Lindfors on tehnyt aivan loistavaa työtä kääntäessään sen kalevalaiseen runomuotoon. Vaikka tarinalla on tärkeä opetus, se toimii muutenkin seikkailuna.

Mestaripuutarhuri: Yksi omista suosikeistani. Tällä kertaa Aku on kaupungin paras puutarhuri ja itse pormestari on kutsunut hänet ehostamaan pihaansa samana iltana pidettäviä juhlia varten. Aku ottaa pojat mukaansa tärkeälle komennukselle.

Sankari ylitse muiden: Tässä sarjassa Don Rosa vinoilee supersankaritarinoille. Pojat lukevat Vahva Jussi -sarjista, jonka Barks keksi omaan tarinaansa. Aku on lähettinä ja häpeissään hommastaan hän siemaisee laboratorioon lähtettyä voimalientä.

Pysähtyneisyyden aika: Riemastuttava Karhukopla-tarina. Karhukopla on saanut käsiinsä Pellen sekuntikellon. Se pysäyttää ajan kaikkialla paitsi noin kymmenen metrin säteellä kellosta. He käyttävät sitä Roopen ryöstämiseen, totta kai.

Takaisin Xanaduun: Viimeisenä tarinana on upea, pitkä seikkailusarjis. Roope, Aku ja pojat lähtevät Himalajalle etsimään tarunhohtoista Xanadua, koska Roopella on jo hallussaan Kublai-kaanin kruunu. Tässä on paljon viittauksia Barksin sarjaa, johon se perustuu. Toki se toimii myös yksittäin luettuna.

Todella hyvä kokoelma, joka kestää useamman lukukerran.

Don Rosa: Musta Ritari ja muita Don Rosan parhaita

Suomentaja: Jukka Lindfors, Jukka Heiskanen

Kustantaja: Sanoma

Varsinkin pitkien seikkailusarjojen ystäville tämä kokoelma on herkkua. Mukana on myös don Rosan esipuheet jokaiselle sarjalle sekä koko kokoelman esittelevät Hyvää vuosipäivää -esipuhe. Kaikkien mieluisen lahja ja Kolmoistikliaisen merkki nimittäin liityvät päähenkilön (Roope ja Hannu) ensiesiintymisen 50-vuotispäiviin. K.A.S.V.A.T.U.S.O.P.P.I.A -tarinan don Rosa teki Tupun, Hupun ja Lupun 60-vuotispäivien kunniaksi. (Eli sisarenpojat ovat 10 vuotta Roopea vanhempia...)

Musta Ritari: Tässä tarinassa Roope kohtaa yhden kinkkisimmistä vastustajistaan: mestarivarkaan nimeltä ”le Chevalier Noir” eli Arpin Luséne. Rivieran rantapoju murtautuu leikiten Roopen ansojen lävitse, mutta kohtaa odottamattoman ongelman: Roopella on niin paljon omaisuutta ja myös erilaisia unikkeja voitonmerkkejä ettei niitä niin vain viedä. Pahaksi onneksi Arpin saa käsiinsä Pellen keksimän Kertalaakin, joka menee lävitse ihan mistä vain.

”Kaikkein mieluisin lahja”: Salaperäinen henkilö on järjestänyt kilpailun koko Ankkalinnalle sen kunniaksi, että Roope on ollut kaupingissa jo 50 vuotta. Kilpailussa miljoonan voittaa se, joka keksi antaa jotain eritystä Roopelle. Koko kaupunki menee sekaisin yrittäessään keksiä parasta lahjaa ja lisäksi Roopen pahimmat viholliset lyöttäytyvät yhteen saadakseen kukin haluamansa.

”Kaksisilmäisten avaruushirviöiden hyökkäys”: Tässä riemukkaassa tarinassa Roope, Aku ja pojat joutuvat avaruuteen ja kohtaavat siellä… muita henkilöitä. Roope haluaa avaruuteen, koska maapallolla ei ole enää käymättömiä korpimaita seikkailtavaksi. Hän on ostanut Antarktikselle pudonneen meteoriitin, mutta se osoittautuukin maan ulkopuolisen älyn tekemäksi laitteeksi. Roope aktivoi sen ja rahasäiliö lähtee lentoon. Onneksi Roopella on jemmassa vanha avaruusalus ja takaa-ajo alkaa.

”K.A.S.V.A.T.U.S.O.P.P.I.A.”: Tässä tarinassa Aku muistelee, sitä miten hänen kurittomat sisarenpoikansa liittyivät ensimmäistä kertaa Sudenpentuihin ja käänsivät elämänsä suunnan. Kolmikolla oli edessään kinkkinen tehtävä ja Aku yritti auttaa heitä salaa. Vihikoiraharjoittelija majuri Nuuhilla oli käpälät täynnä töitä yrittäessään estää Akua sekaantumasta asioihin.

”Eldoradon viimeinen valtias”: Roope, Aku ja pojat ovat nostamassa vanhoja hylkyjä. Tästä kyseisestä hylystä nousee kuitenkin vain yksi kultainen laatta. Mutta laatassa oleva kirjoitus johtaa heidät tarunhohtoisen Eldoradon jäljille. Kapuloita rattaisiin pistää Kulta-Into Pii, joka yrittää päästä ensin paikalle.

”Kolmoistikliaisen merkki”: Iines järjestää Hannulle synttärijuhlat Mummon tilalla. Mutta kukaan ei tiedä, että Hannua vaivaa epäonni aina hänen syntymäpäivänään. Hannu yrittääkin aina piiloutua taloonsa synttäreidensä ajaksi. Tällä kertaa hän yrittää paeta Ankkalinnasta, mutta erittäin.

”Hollantilaisen salaisuus”: Tässä tarinassa Roope, Aku ja pojat lähtevät Arizonaan Taikauskon vuoristoon. Roope on viimein saanut käsiinsä kartan, jonka pitäisi viedä heidät Hollantilaisen kultakaivoksille. Hollantilainen piirsi kartan esitteen toiselle puolle ja Roopen sisko liimasi esitteen leikekirjaan. Niinpä kartta on liimassa ja Aku läiskäyttää sen käteensä, joten Akun toinen käsi on myös jatkuvasti liimassa. Pahiksena on paikallinen tyyppi.

Tarinat ovat taattua don Rosa -laatua. Riemastuttavia yksityiskohtia on paljon ja pitkissä seikkailusarjoissa on myös historiallista tietoa. Hollantilaisen salaisuudessa viitataan tarinaan ”Valvova silmä”, jossa Aku erottaa kolmoispojat toisistaan epätavallisen tarkan näkönsä avulla.

Musta Ritari on yksi minun suosikeistani, mutta kaikki tarinat kestävät hyvin useamman lukukerran.