Arvostelu: Anders Vacklin ja Aki Parhamaa: Beta

Sensored Reality -sarjan eka osa.

Kustantaja: Tammi

Ilmestymisvuosi: 2018

Sivumäärä: 327

Eletään vuotta 2117. Minako eli Bug ja hänen äitinsä ovat muuttaneet Japanista veden vallassa olevaan Helsinkiin. Bugin isä kuoli hiljattain yllättäen. Bug syyttää siitä itseään eikä päästä äitiään enää henkisesti lähelleen. Hän uppotuu kokonaan peleihin eikä perusta paljoa koulusta varsinkin, kun hän on joutunut pois Tokiosta ja ystävistään.

Bugia ei kiinnosta ensimmäinen koulupäivä ja vaikka hän lupaa äidilleen, että menee kouluun, hän alkaakin pelata niin pitkään, että ehtii vain käydä koulussa kääntymässä. Koulussa kaikki menee pieleen ja Bug saa koulun kovimman tytön vihat niskoilleen. Bug päättääkin opetella itsekin karatea pelin kautta. Joka puolella mainostetaan uutta ja uudella tavalla pelattavaa peliä nimeltään Next Level. Bug saa mahdollisuuden päästä betatestaajaksi. Hän kieltäytyy, mutta siitä huolimatta hän saa seuraavana aamuna kokovartalon peittävän pelipuvun ja uuden konsolin. Hänen elämänsä muuttuu, kun hän pääsee pelissä ninjaoppilaaksi, mutta onko peli vain peliä?

Bug ei ole kaikkein miellyttävin päähenkilö ja kirja kerrotaan ensimmäisessä persoonassa hänen silmiensä kautta. Hän viihtyy parhaiten pelatessaan ja haluaa uppoutua peleihin, ainakin osittain paetakseen suruaan ja elämäänsä kaukana poissa kotoa Meri-Tokiosta. Hän on pelannut todella paljon koko elämänsä. Hän rakastaa suomalaista äitiään, mutta ei päästä tätä lähelle. Bugin äiti on suuren peliyhtiön johtaja ja hänen työnsä vie suurimman osan hänen ajastaan.

Ympäristö on todella mielenkiintoinen. Meri-Helsinki on enimmäkseen uponnut veteen ja paikasta toiseen liikutaan vesibusseilla. Helsinki on myös peliyhtiöiden mekka: suurin osa helsinkiläisistä on peliyhtiöiden työntekijöitä tavalla tai toisella. Nuoret haavailevat pääsevänsä opiskelemaan Peliakatemiaan. Mutta tämä ei ole mikään ihannemaailma: kirjan loppupuolella tulevat esille myös köyhempien ihmisten kohtalot. Scifistiselle tosimaailmalle vastapainona on Shadow Warrior II -virtuaalimaailmapeli, joka sijoittuu Japanin historiaan.

Korkea teknologia näkyy myös kaikialla, paitsi koulussa. Bugin kotona on älytapetit, joiden kautta voi lukea sähköpostia, luoda haluamansa maiseman kotiinsa tai ottaa yhteyttä virtuaaliseen avustajaan.

Juoni on vauhdikas ja täynnä nopeita käänteitä. Tarinassa on myös paljon viitteitä oikeisiin peleihin, jotka on tietysti naamioitu enemmän tai vähemmän löyhästi fiktiivisiksi. Tykkäsin tästä paljon ja olen jo lainannut seuraavan osan.

Toki heikkouksiakin löytyy. Pienenä miinuksena näin aikuislukijalle oli se, että koulussa tapahtuvaan väkivaltaan ei puututtu aikoisten taholta mitenkään. Myös lopputapahtumat olivat jonkin verran epäuskottavia. Bugin taistelutaitojen kehitys oli myös turhan nopeaa. Jotkut eivät varmasti pidä siitä, että kirja loppuu cliffhangeriin. Tämän kirjan varsinainen juoni tuli päätökseen, mutta kaksi viimeistä lukua petaa seuraavaa kirjaa ja se jää siis kesken.

Kokonaisuutena tämä oli hyvä lukukokemus. Vaikka en ole kaikkia moderneja pelejä pelannutkaan, huomasin paljon viittauksia klassisempiin peleihin ja Bug on hyvin uskottava teininä, joka yrittää haudata omat tunteensa peleihin. Suosittelen etenkin yläkoululaisille ja muillekin, jotka ovat kiinnostuneita peleistä.

Arvostelu: K-ON!

K-ON! on slice of life genreen kuuluva kuusiosainen mangasarja jossa seurataan päähenkilöä, Yui Hirasawaa ja tämän aikaa kevyenmusiikinkerhossa hänen ystäviensä kanssa. Lukion aloitettua, Yuin piti valita mihin kerhoon hän liittyy ja päätti liittyä kevyenmusiikinkerhoon, koska ajatteli että siellä soitetaan helppoja ja kevyitä kappaleita. Hän ajatteli aluksi lähteä kerhosta kun kuuli että hänen pitää osata soittaa kitaraa. Mutta mentyään kerhohuoneelle, hän tapasi muut kerholaiset silloin ja päätti pysyä kerhossa. Kevyenmusiikinkerhossa tehdään myös paljon muutakin kuin vain soitetaan ja sävelletään kappaleita - kuten juodaan teetä ja luetaan sarjakuvia. Kerhoon liittyy toisessa osassa viides jäsen, Azusa Nakano, joka kertoi liikuttuneensa tervetulokomiteassa. Kerhon muut jäsenet ovat, rumpali ja kerhonjohtaja Ritsu Tainaka, Basisti Mio Akiyama ja Koskettimet Tsumugi Kotobuki.

Numeroitujen osien lisäksi sarjaa on myös kaksi muuta osaa (K-ON! College ja K-ON! High School) joissa toisesssa seurataan Yuita, Ritsua, Mioa ja Tsumugia uudessa kevyenmusiikinkerhossa yliopistossa ja toisessa Azusan johtamaa lukion kerhoa, uusilla jäsenillä.

K-ON! on kaikenikäisille soveltuva, humoristinen sarja. Piirustustyyli on omalaatuinen ja sarja on muutenkin pirteä. Sarjassa on myös paljon moe-elementtäjä. Mangasta on myös tehty myös animesarja jossa on kaksi tuotantokautta, kaksi OVA-animaatiota, lisäksi yksi elokuva ja PSP-peli. Animen on tuottanut Kyoto Animation.

Sarja on miellyttävä ja nopea lukea hauskan juonen takia. K-ON! oli myös yksi ensimmäisistä mangasarjoista jonka luin monta vuotta sitten. Tarinassa kuitenkin on joitain enemmän japanilaisille ymmärrettäviä vitsejä ja viittauksia, kuten ''rohkeuskoe'' ja ''NEET''. Kirjassa on kuitenkin selitetty sanojen merkitys.

Sarjaa julkaistiin Japanissa vuosina 2007-2012 ja Suomessa 2009-2013. Kustantaja suomessa oli Punainen Jättiläinen. Japanissa sarjaa ilmestyi ensin Manga Rune Kirara-lehdessä vuosina 2007-2010 jonka jälkeen sitä alettiin julkaista yksittäisinä osina.

.

Arvostelu: Keno don Rosa: Don Rosan parhaat – mestarin omat suosikit

Kustantaja: Sanoma

Ilmestymisvuosi: 2018

Suomentajat: Jukka Lindfors and Aku Ankan toimitus

Kuten varmasti moni muukin suomalainen, minäkin olen lukenut Akuja lapsesta lähti eli varsin pitkän aikaa. Suosikkitekijöitäni ovat Carl Barks, Don Rosa ja Vicar. Pidän myös paljon Taskareiden teemanumeroista.

Tätä albumia varten don Rosalta itseltään kysyttiin hänen parhaina pitämänsä tarinat. Mutta tarkempi lukeminen paljastaa, että tarinat jaoteltiin sen sijaan, että Rosa olisi valinnut pelkästään parhaimmat. Mukana on paras tarina Karhukoplasta, Milla Magiasta, Kulta-Into Piistä sekä jostakusta muusta konnasta, kaksi parasta johtosarjaa, jossa toisessa on pääosassa Aku ja toisessa Roope, paras tarina Roope Ankan elämät ja teot -sarjasta, paras pitkä Aku-seikkailu sekä paras pitkä Roope-seikkailu. Toki tämä taktiikka takaa sen, että albumissa on erilaisia tarinoita. Olen lukenut kaikki tarinat jo aiemmin, mutta ne kestävät hyvin useamman lukukerran.

Aku-seikkailut voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen kategoriaan: lyhyemmät ja hauskat sarjikset sekä sitten pitkät seikkailutarinat, joissa toki on myös huumoria mukana. Tässä albumissa on mukana molempia.

Albumi alkaa lyhyemmillä tarinoilla.

"Nokanneulan tapaus" edustaa niitä riemastuttavia sarjoja, joiden alussa Aku on jokin ammatin paras, mutta tarinan aikana suurin piirtein kaikki menee pieleen, yleensä koska maine kihahtaa hänelle päähän tai muuten onnettomien sattumusten kautta. Tässä tarinassa Aku on erittäin hyvä korkeiden paikkojen ikkunanpesijä ja Roope lähettää hänet pesemään Ankkalinnan korkeimman rakennuksen ikkunoita. Aku alkaa brassailemaan sisarenpojilleen ja huonostihan siinä käy.

Pidän todella paljon näistä ammattisarjoista ja tämäkin onnistuu naurattamaan joka kerta.

"Nokkadamuksen kirous" on myös lyhyt hupisarja, jossa Roope haluaa nähdä tulevaisuuden pörssikurssit. Pojat kertovat Nokkadamuksen amuletista, jonka avulla pitäisi nähdä tulevaisuuteen. Roope tajuaa omistavansa Nokkadamuksen vanhan tilan ja rahaa Akun mukanaan hakemaan amulettia. Vaikka amuletin saakin käsiinsä, eihän se niin helppoa ole.

”Paino-ongelmia” on yksi omista suosikeistani (toisen Rosan Milla Magia -tarinan eli Unohda koko juttu! lisäksi). Millalla on (jälleen) uusi taikasauva, jolla saa muutettua toisen henkilön painovoiman joko sivuttaiseksi tai jopa ylösalaisin. Hän havittelee tietenkin Roopen ensimmäistä lanttia ja saapuu toimistolle. Hän muuttaa Akun ja Roopen painovoiman sivuttaiseksi, mikä tietenkin vaikeuttaa heidän liikkumistaan.

Tässä on hykerryttäviä kuvakulmia ja koko asetelma on minusta todella hauska. Myös sivullisten reaktiot sivuttaispainovoimaan ovat hauskoja.

Seuraava on ”Unelmoiden läpi elämän”. Pelle Peloton on keksinyt laiteen, jonka avulla pääsee sisälle toisen henkilön uniin. Karhukopla on kaapannut laitteen ja muiluttautunut Roopen makuuhuoneeseen. Onneksi Pelle pääsi irti siteistä. Hän hälyytti Akun ja pojat ja he kaikki suuntaavat rahasäiliölle. Siellä neljä koplalaista on jo käyttämässä konetta ja he ovat sisällä Roopen unimaailmassa. He kuvittelevat, että Roope näkee unia vain rahasta ja säiliöstä ja luulevat keikkaa helpoksi. Toisin käy. Aku lähetetään myös Roopen uneen ja hän yrittää estää koplaa saamasta Roopesta irti säiliön lukkojen yhdistelmät. Roope uneksii eri ajoista elämässään ja hänen elämänsä on ollut hurjempaa kuin Aku tai Karhukopla osaavat kuvitellakaan.

Tarinassa on todella paljon viittauksia Roopen Ankan elämä ja teot -sarjaan. Molemmat albumit kannattaa lukea ensin, jotta tästä tarinasta saa kaiken irti. Toki tämä on hyvin viihdyttävä tarina, vaikka ei ole niitä lukenutkaan.

Ai niin, ja tämä tarina on julkaistu ekan kerran 2002. Inception tuli ulos 2010.

Tarina ”Eldoradon viimeinen valtias” alkaa, kun Roope, Aku ja pojat ovat etsimässä aarteita aarrekartan avulla. Aku sukeltaa ja löytää hylystä kultaisen muistolaatan. Se osoittautuu kuuluvan belgialaiselle pankille, jota ei oikeastaan ole enää olemassa. Mutta samalla se on ensimmäinen johtolanka tarunhohtoiseen Eldoradon kultakaupunkiin. Kulta-Into Pii vakoilee ankkoja ja työntää kapuloita heidän rattaisiinsa.

Tämä on erittäin hyvä pitkä seikkailusarjis, vaikkei olekaan henkilökohtainen suosikkini. Varsinkin alkupuolella on paljon oikeita historiallisia tietoja, joten don Rosan sarjoilla voi myös sivistää itseään. :)

Seuraavassa tarinassa on Gallian kukkoilija, siis le Muzta Hritari siis ”Musta ritari”. Se on yksi minunkin suosikeistani, koska sekin naurattaa vielä usean lukukerran jälkeen. Arpin Luséne on kuulu maailmanmies ja kaikki tietävät hänen olevan myös mestarivaras, vaikkakaan mitään todisteita siitä ei ole. Arpin haluaa kruunata uransa varastamalla kaiken Roopelta. Tiedusteluretkellään hän saa käsiinsä Pellen keksimän Kertalaakin ja pian Ankkalinna uhkaa olla palasina. Myös Akun rakas 313-auto leikkautuu kahtia!

”Ankkapalatsin erakko” on viimeinen osa Roopen Ankan elämä ja teot -sarjaa. Siinä Aku ja pojat tapaavat ensimmäisen kerran masentuneen, kyynisen ja erakoituneen Roopen. Joulun kynnyksellä Roope haluaa näyttää sukulaisilleen koko omaisuutensa. Myös joulupukeiksi naamioitunut Karhukopla haluaa osingoille.

Tämä jouluinen tarina kertoo sen, miten Barksin keksimästä kyynisestä ja erkoituneesta Roopesta tarinassa ”Joulu Karhuvuorella” tuli nykyinen energinen bisneshai ja seikkailija.

Seuraavaksi on vuorossa Suomessa harvemmin nähty ”Kolmen caballeron paluu”. Siinä Aku kyyditsee pojat peräti Meksikoon asti Sudenpentujen jamboreehen. Poikien lähdettyä Aku törmää vanhoihin kavereihinsa José Cariocaan ja Panchito Pistolesiin. Heitä jahtaa kultahattuinen bandido ja Panchito tietää, missä kadonnut hopeakaivos on.

En ole muistaakseni nähnyt piirroselokuvaa, johon tämä tarina pohjautuu, joten hahmot ovat minulle vieraampia. Siitä huolimatta tarina on varsin viihdyttävä.

Viimeisenä sarjiksena on ”Kaikkien mieluisin lahja”, jossa joku salaperäinen henkilö on järjestänyt kilpailun koko Ankkalinnalle sen kunniaksi, että Roope on ollut kaupingissa jo 50 vuotta. Kilpailussa se, joka keksi antaa jotain eritystä Roopelle, voittaa miljoonan. Koko kaupunki menee sekaisin yrittäessään keksiä parasta lahjaa ja lisäksi Roopen pahimmat viholliset lyöttäytyvät yhteen saadakseen kukin haluamansa.

Vaikka tässä albumissa on vain muutama omista suosikeistani, tarinat ovat erittäin viihdyttäviä. Don Rosalla ei ole yhtään varsinaisesti huonoa sarjista. Jokaisessa tarinassa on hykerryttäviä yksityiskohtia ja huumoria riittää. Suosittelen!

Arvostelu: Keiichi Arawi: Arki 1

Kustantaja: Punainen jättiläinen

Ilmestymisvuosi: 2012

Suomentaja: Antti Kokkonen

Tämä humoristinen sarjakuva seuraa kourallista lukiolaisia, enimmäksi osaksi tyttöjä. Toisin kuin nimi "Arki" antaisi olettaa, heidän elämänsä ei todellakaan ole arkista. Ensimmäinen esitelty hahmo on Nano, joka on robottityttö. Hänen selässään on vieteriavain ja hänestä aukeaa osia tai yllättäen lähtee jalka tai käsi lentoon. Siitä huolimatta hän toivoo kovasti, että muut eivät huomaisi, että hän on robotti.

Sarjassa ei ole varsinaista juonta, vaan kirjat koostuvat yksittäisistä stripeistä, joita kutsutaan rutiineiksi. Eniten stripeissä esiintyy Yuukio, jota kuvaillaan sanalla ”reipas”. Hän yrittää naurattaa toisia ja hämmentyy, jos ei onnistu siinä. Kummallisin hahmo on ehkä Sasahara, jolla on oma palvelija, tai ehkä Proffa, joka on rakentanut Nanon. Proffa tykkää todella paljon makeasta ja rakentelee Nanoon aina vain uusia kummallisuuksia.

Tapahtumat ovat irrallisia ja erikoisia. Rehtori taistelee koulupäivän aikana peuraa vastaan ja ainostaan Yuukio näkee sen ikkunasta. Yht’äkkiä hahmoihin osuu erilaisia esineitä, kuten lohifile.

Monet stripeistä naurattavat, mutta jokunen hämmentää. Kirjaa ei tarvitse lukea kerralla läpi, vaan kun on huumorituulella, siitä voi lukea muutaman rutiinin. Tykkäsin Arjesta paljon ja olen jo lukemassa kolmatta osaa. Ilmeisesti sitä on suomennettu kymmenen osaa.

Salaminin esittely

Hei

Olen toinen kirjoittajista. Tykkään lukemisesta, kirjoittamisesta, uimisesta ja lautapelailusta. Luen enimmäkseen scifiä ja fantasiaa, mutta myös trillereitä, salapoliisiromaaneja, historiallisia dekkareita ja jonkin verran tietokirjoja. Aloitin Marvelin sarjakuvien lukemisen 1980-luvulla ja tykkään myös useimmista tv-sarjoista, joissa on supersankareita. Suosikkisarjakuviani ovat Chris Claremontin Ryhmä-X ja Excalibur, Wendy ja Richard Pinin ElfQuest sekä Neil Gaimanin Sandman. Mangoja olen lukenut joitakin vuosia. Käyn satunnaisesti, mutta melkein joka vuosi con-tapahtumissa. Tv-sarjoista suosikkejani ovat Star Trek (TNG ja DS9), Babylon 5, Legends of Tomorrow, the Flash, Fraiser ja Agents of S.H.I.E.L.D.

Muron esittely

Hei!

Olen toinen kirjoittajista ja suurimmaksi osaksi luen eri mangasarjoja. Luen myös tavallisia kirjoja. Olen asunut suurimman osan elämästäni Keski-Suomessa. Tykkään myös piirtämisestä, nukkumisesta ja animesta. Suosikkimangasarjojani ovat mm. Neon Genesis Evangelion, JoJo’s Bizarre Adventure, Tokyo Ghoul (ja Tokyo Ghoul:RE), Ranma ½ ja My Hero Academia. Olen lukenut mangaa koko ikäni ja omistan noin 122 mangaa. Käyn myös silloin tällöin con-tapahtumissa. Suosikkianimesarjojani ovat Neon Genesis Evangelion, JoJo’s Bizarre Adventure, FREE!, Haikyu!!! ja Kuroko no Basketball. Toivottavasti pidätte blogistamme. :)

Hyvää uutta vuosikymmentä!

Tervetuloa blogiimme! Tähän blogiin tulee manga-arvosteluita ja muita sarjakuva-arvosteluita. Satunnaisesti kirjoitamme myös muista aiheista, kuten elokuvista, animesta, kirjoista ja ehkä jopa uimarannoista.