Ilmestymisvuosi: 2018
Suomentajat: Jukka Lindfors and Aku Ankan toimitus
Kuten varmasti moni muukin suomalainen, minäkin olen lukenut Akuja lapsesta lähti eli varsin pitkän aikaa. Suosikkitekijöitäni ovat Carl Barks, Don Rosa ja Vicar. Pidän myös paljon Taskareiden teemanumeroista.
Tätä albumia varten don Rosalta itseltään kysyttiin hänen parhaina pitämänsä tarinat. Mutta tarkempi lukeminen paljastaa, että tarinat jaoteltiin sen sijaan, että Rosa olisi valinnut pelkästään parhaimmat. Mukana on paras tarina Karhukoplasta, Milla Magiasta, Kulta-Into Piistä sekä jostakusta muusta konnasta, kaksi parasta johtosarjaa, jossa toisessa on pääosassa Aku ja toisessa Roope, paras tarina Roope Ankan elämät ja teot -sarjasta, paras pitkä Aku-seikkailu sekä paras pitkä Roope-seikkailu. Toki tämä taktiikka takaa sen, että albumissa on erilaisia tarinoita. Olen lukenut kaikki tarinat jo aiemmin, mutta ne kestävät hyvin useamman lukukerran.
Aku-seikkailut voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen kategoriaan: lyhyemmät ja hauskat sarjikset sekä sitten pitkät seikkailutarinat, joissa toki on myös huumoria mukana. Tässä albumissa on mukana molempia.
Albumi alkaa lyhyemmillä tarinoilla.
"Nokanneulan tapaus" edustaa niitä riemastuttavia sarjoja, joiden alussa Aku on jokin ammatin paras, mutta tarinan aikana suurin piirtein kaikki menee pieleen, yleensä koska maine kihahtaa hänelle päähän tai muuten onnettomien sattumusten kautta. Tässä tarinassa Aku on erittäin hyvä korkeiden paikkojen ikkunanpesijä ja Roope lähettää hänet pesemään Ankkalinnan korkeimman rakennuksen ikkunoita. Aku alkaa brassailemaan sisarenpojilleen ja huonostihan siinä käy.
Pidän todella paljon näistä ammattisarjoista ja tämäkin onnistuu naurattamaan joka kerta.
"Nokkadamuksen kirous" on myös lyhyt hupisarja, jossa Roope haluaa nähdä tulevaisuuden pörssikurssit. Pojat kertovat Nokkadamuksen amuletista, jonka avulla pitäisi nähdä tulevaisuuteen. Roope tajuaa omistavansa Nokkadamuksen vanhan tilan ja rahaa Akun mukanaan hakemaan amulettia. Vaikka amuletin saakin käsiinsä, eihän se niin helppoa ole.
”Paino-ongelmia” on yksi omista suosikeistani (toisen Rosan Milla Magia -tarinan eli Unohda koko juttu! lisäksi). Millalla on (jälleen) uusi taikasauva, jolla saa muutettua toisen henkilön painovoiman joko sivuttaiseksi tai jopa ylösalaisin. Hän havittelee tietenkin Roopen ensimmäistä lanttia ja saapuu toimistolle. Hän muuttaa Akun ja Roopen painovoiman sivuttaiseksi, mikä tietenkin vaikeuttaa heidän liikkumistaan.
Tässä on hykerryttäviä kuvakulmia ja koko asetelma on minusta todella hauska. Myös sivullisten reaktiot sivuttaispainovoimaan ovat hauskoja.
Seuraava on ”Unelmoiden läpi elämän”. Pelle Peloton on keksinyt laiteen, jonka avulla pääsee sisälle toisen henkilön uniin. Karhukopla on kaapannut laitteen ja muiluttautunut Roopen makuuhuoneeseen. Onneksi Pelle pääsi irti siteistä. Hän hälyytti Akun ja pojat ja he kaikki suuntaavat rahasäiliölle. Siellä neljä koplalaista on jo käyttämässä konetta ja he ovat sisällä Roopen unimaailmassa. He kuvittelevat, että Roope näkee unia vain rahasta ja säiliöstä ja luulevat keikkaa helpoksi. Toisin käy. Aku lähetetään myös Roopen uneen ja hän yrittää estää koplaa saamasta Roopesta irti säiliön lukkojen yhdistelmät. Roope uneksii eri ajoista elämässään ja hänen elämänsä on ollut hurjempaa kuin Aku tai Karhukopla osaavat kuvitellakaan.
Tarinassa on todella paljon viittauksia Roopen Ankan elämä ja teot -sarjaan. Molemmat albumit kannattaa lukea ensin, jotta tästä tarinasta saa kaiken irti. Toki tämä on hyvin viihdyttävä tarina, vaikka ei ole niitä lukenutkaan.
Ai niin, ja tämä tarina on julkaistu ekan kerran 2002. Inception tuli ulos 2010.
Tarina ”Eldoradon viimeinen valtias” alkaa, kun Roope, Aku ja pojat ovat etsimässä aarteita aarrekartan avulla. Aku sukeltaa ja löytää hylystä kultaisen muistolaatan. Se osoittautuu kuuluvan belgialaiselle pankille, jota ei oikeastaan ole enää olemassa. Mutta samalla se on ensimmäinen johtolanka tarunhohtoiseen Eldoradon kultakaupunkiin. Kulta-Into Pii vakoilee ankkoja ja työntää kapuloita heidän rattaisiinsa.
Tämä on erittäin hyvä pitkä seikkailusarjis, vaikkei olekaan henkilökohtainen suosikkini. Varsinkin alkupuolella on paljon oikeita historiallisia tietoja, joten don Rosan sarjoilla voi myös sivistää itseään. :)
Seuraavassa tarinassa on Gallian kukkoilija, siis le Muzta Hritari siis ”Musta ritari”. Se on yksi minunkin suosikeistani, koska sekin naurattaa vielä usean lukukerran jälkeen. Arpin Luséne on kuulu maailmanmies ja kaikki tietävät hänen olevan myös mestarivaras, vaikkakaan mitään todisteita siitä ei ole. Arpin haluaa kruunata uransa varastamalla kaiken Roopelta. Tiedusteluretkellään hän saa käsiinsä Pellen keksimän Kertalaakin ja pian Ankkalinna uhkaa olla palasina. Myös Akun rakas 313-auto leikkautuu kahtia!
”Ankkapalatsin erakko” on viimeinen osa Roopen Ankan elämä ja teot -sarjaa. Siinä Aku ja pojat tapaavat ensimmäisen kerran masentuneen, kyynisen ja erakoituneen Roopen. Joulun kynnyksellä Roope haluaa näyttää sukulaisilleen koko omaisuutensa. Myös joulupukeiksi naamioitunut Karhukopla haluaa osingoille.
Tämä jouluinen tarina kertoo sen, miten Barksin keksimästä kyynisestä ja erkoituneesta Roopesta tarinassa ”Joulu Karhuvuorella” tuli nykyinen energinen bisneshai ja seikkailija.
Seuraavaksi on vuorossa Suomessa harvemmin nähty ”Kolmen caballeron paluu”. Siinä Aku kyyditsee pojat peräti Meksikoon asti Sudenpentujen jamboreehen. Poikien lähdettyä Aku törmää vanhoihin kavereihinsa José Cariocaan ja Panchito Pistolesiin. Heitä jahtaa kultahattuinen bandido ja Panchito tietää, missä kadonnut hopeakaivos on.
En ole muistaakseni nähnyt piirroselokuvaa, johon tämä tarina pohjautuu, joten hahmot ovat minulle vieraampia. Siitä huolimatta tarina on varsin viihdyttävä.
Viimeisenä sarjiksena on ”Kaikkien mieluisin lahja”, jossa joku salaperäinen henkilö on järjestänyt kilpailun koko Ankkalinnalle sen kunniaksi, että Roope on ollut kaupingissa jo 50 vuotta. Kilpailussa se, joka keksi antaa jotain eritystä Roopelle, voittaa miljoonan. Koko kaupunki menee sekaisin yrittäessään keksiä parasta lahjaa ja lisäksi Roopen pahimmat viholliset lyöttäytyvät yhteen saadakseen kukin haluamansa.
Vaikka tässä albumissa on vain muutama omista suosikeistani, tarinat ovat erittäin viihdyttäviä. Don Rosalla ei ole yhtään varsinaisesti huonoa sarjista. Jokaisessa tarinassa on hykerryttäviä yksityiskohtia ja huumoria riittää. Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti