Kustantaja: Sanoma
Kokoelma don Rosan piirtämiä ja enimmäkseen kirjoittamia tarinoita. Mukana kolme pitkää seikkailusarjaa, jotka ovat kaikki jatkoa toisille tarinoille, sekä useita lyhyempiä sarjoja. Jokaisella tarinalla on Rosan esipuhe, jossa hän kertoo tarinan synnystä sekä viittauksista Barksin sarjoihin sekä muihin populaarikulttuurisiin tarinoihin.
Pako kielletystä laaksosta: tässä tarinassa palataan Barksin sarjoihin ja mukana on myös takautuma Akun ja poikien aiemmasta seikkailusta laaksossa. Roope ei ole laaksossa käynyt, vaan on paikalla muskottipähkinöiden takia ja myydäkseen paikallisille heimoille kaikenlaista roinaa. Kun tappurapäät nappavat Akun maksellakseen kalavelkoja, Roope ja pojat lähtevät tietenkin pelastamaan häntä.
Olla kuin ei olisikaan: On Akun syntymäpäivä ja hän on masentunut. Hänellä on mielestään vähäpätöinen toimi museon siivoojana. Mutta sekään ei kestä: esimies tajuaa Akun olevan kuusikymmentä vuotta vanha ja Aku passitetaan eläkkeelle. Hän lyö päänsä… ja ruukun henki ilmestyy. Akun toive on ettei hän olisi koskaan kuoriutunutkaan. Toive toteutuu ja Aku pääsee näkemään, miten erilainen Ankkalinna olisi ilman häntä.
Totta kai sarja perustuu Ihmeellinen on elämä -elokuvaan, eikä Rosa yritä peitellä sitä mitenkään, vaan päinvastoin ottaa siitä kaiken irti.
Merkitsemätön merkkipäivä, Onni, jonka annoin pois, Karhukoplanloukku: Kolme todella lyhyttä vitsisarjaa, joista kaksi on jonkun toisen käsikirjoittamia.
Kolikko karussa: Tässä vitsisarjassa ei ole päähenkilöä, vaan pääosassa on kolikko. Aku tarvitsee sen ostaakseen päivän lehden Roopelle. Roope antaa kolikon luullen ensin ettei siihen liity mitään erityistä muistoa. Mutta sitten Roope tajuaa, että kyllä vain kolikkoon kuuluu erityinen muisto, ja yrittää saada sen takaisin. Kolikko seikkailee ympäri Ankkalinnaa.
Hakkaa päälle! Monet viholliset hyökkäävät yhtä aikaa rahasäilöön ja Roope haikailee ennakoivaa varoitusjärjestelmää. Aku kiiruhtaa Pellen luokse ja palaa mukanaan herkkäkorvainen ennakkohälytin, joka tunnistaa kaikki pahantahtoiset aikeet Roopea kohtaan. Olivatpa ne miten vähäpätöisiä tahansa.
Unohda koko juttu! Toinen Rosan riemastuttavista Milla Magia -tarinoista. Tällä kertaa Milla on saanut käsiinsä Pim olet hypnotisoitu -sauvan. Kun uhrille sanoo hänen oman nimensä, hänen seuraavaksi kuulemansa asia (subtantiivi tai verbi) unohtuu. Aivan mahtava idea ja yksi hauskimmista Rosan sarjoista, vaikka sääntöä ei noudateta orjallisesti – tai ehkä juuri siksi.
Täyttä roskaa: Roopen arkistokaappi on täynnä, joten vastahakoisesti hän antaa luvan heittää joitain arvottomana pitämiään esineitä pois. Vain hetkeä myöhemmin hän tajuaa, etteivät kaikki esineet olleetkaan arvottomia. Alkaa armoton ajojahti Ankkalinnan roskien joukossa ja myös Karhukopla liittyy jahtiin.
Kirje kotoa: Toinen pitkä seikkailusarja, joka on jatkoa Rosan Temppeliherrojen kätketylle kruunulle. Sen seikkailun lopuksihan Roope sai tartaanin, johon kruunu oli kääritty. Skottilainen kangas johtaa hänet, Akun ja pojat takaisin Roopen sukulinnaan, Ankkapurhaan. Roopen sisko Matilda on hoitanut linnaa vuosikymmenet ja on edelleen suutuksissa Roopelle. Samalla kun Roope Aku ja pojat etsivät temppeliherrojen aarretta, Roope ja Matilda selvittelevat välejään. Totta kai mukana on myös konna, Maailmanpankkineuvoston johtaja Molay kätyreineen, jotka keinoja kaihtamatta yrittävät saada aarteen itselleen.
Musta Ritari slurppaa jälleen: Toisen (ja viimeisen) Mustan Ritarin sarjan esipuheessa Rosa kertoo, miten vaikeaa hänelle oli keksiä tapaa käyttää Mustaa Ritaria toista kertaa. Minä(kin) pidän Lusenen hahmosta kovasti, mutta Rosa on varmasti oikeassa. Tässä tarinasa Arpin Lusene eli le Muzta Hritari palaa Ankkalinnaan saadakseen jälleen käsiinsä haarniskan, jonka hän päällysti Pellen keksimällä Kertalaakilla. Lusene haluaa tuhota Ankan hrahalaarin, siis, rahasäiliön sisällön.
Suurin osa näistä(kin) Rosan tarinoista on aivan mainoita. Kaksi niistä on vakavampia kuin muut, joten kokoelma sopii moneen eri mielenlaatuun. Näissä sarjoissa on tavallista enemmän jatko-osia ja takautumia aiempiin sarjoihin, mutta hyvin ne toimivat, vaikka ei olisi aiempia lukenutkaan. Tietysti ne toimivat parhaiten, jos ne on lukenut.
Suosittelen kaikille Ankka-faneille ja huumorin ystäville.
