Don Rosa: Kymmenen avataran aarre ja muita Don Rosan parhaita

Suomentaja: Jukka Lindfors

Esipuhe ja tarinoiden esittely: Marja Ritola

Jälleen mainio Rosa kokoelma, jossa on sekä pitkiä seikkailuja, että lyhyempiä hupailusarjoja. Tosin ihan lyhyitä sarjoja ei ole ja pitkiä seikkailusarjoja on peräti kuusi kappaletta. Tykkäsin kovasti tästäkin kokoelmasta.

Kymmenen avataran aarre: Roope, Aku ja pojat ovat jälleen aarrejahdissa! Roope on ostanut suuren palan aarniometsää Intiassa ja on tullut paikan päälle tutkimaan sitä. Aku löytää vahingossa Indusvirrasta Aleksanteri Suuren aikaisen kivipaaden, joka kertoo reitin Shamballaan, jossa on Intian mahtavin aarre. Ankat lähtevät välittömästi etsimään sitä. Heidän rattaisiinsa laittaa kapuloita paikallinen ruhtinas, joka ei halua paikallisten vaurastuvan, koska se tietäisi loppua avustuksille, jotka ruhtinas laittaa omaan taskuunsa. Mukana menossa on Roopen hankkima ikivanha norsu, joka pelkää kaikkia pieniä olentoja.

Mahtava pitkä seikkailusarja, tällä kertaa Intiassa. Yksityiskohtia ja historiallista kerrontaa riittää, kuten huumoria ja jännitystäkin.

Avaruuden valloittajat: Aku ja Roope lähtevät maan kiertoradalle pyydystämään vanhoja satelliitteja ennen kuin ne palavat palatessaan ilmakehään. Professori Molle Kyyli on kyhännyt Roopen kirpputoreilta ostamista osasista mahdollisimman hyvän paketin, mutta kaikkea ei ole ajateltu ihan loppuun asti.

Matka Maan keskipisteeseen: Pelle Peloton on keksinyt Kertalaakin, joka läpäisee mitä tahansa, paitsi timantteja. Epäuskoisten toimittajien edessä Roope kaataa tökötin maahan, mikä on suuri virhe: Kertalaaki alkaa porautua maan keskipisteeseen, jossa se voisi jopa tuhota koko planeetan. Aku, Roope, ja pojat lähtevät hakemaan sen takaisin.

Vauhdikas ja monta lukukertaa kestävä seikkailu, joka viittaa, totta kai, Jules Vernen teokseen.

Kutistuva kitupiikki: Siivotessaan Aku antaa vanhingossa itselleen ja Roopelle annoksen atomihaihduttimella, jolloin Aku ja Roope alkavat kutistua. Pojat lähevät hakemaan apua, mutta sillä välin Karhukopla tunkeutuu suojattomaan rahasäiliöön.

Yksi Rosan parhaimmista sarjakuvista, jossa on vauhtia ja huumoria todella paljon.

Valvova silmä: Tässä sarjassa on pääosassa Akun erikoinen kysy erottaa sisarenpoikansa toisistaan silmäyksellä. Roope päättää valjastaa kyvyn hyötykäyttöön tehtaansa laaduntarkastajana. Kuten tavallista, asiat alkavat mennä pieleen.

Minua naurattaa aina se, miten Tupu, Hupu ja Lupu protestoivat olevansa identtisiä sarjan alussa.

Kolumbuksen kadonneet kartat: Tämä on jatko-osa Rosan Kadonneen kirjaston vartijoille, ja toki myös Barksin Kultaiselle kypärälle. Hannu voittaa sudenpentujen arvonnassa kalasturetken Alaskaan ja ottaa Akun ja pojat mukaansa. Hannu onnistuukin kalastamaan järveen heitetyn kultaisen kypärän. Veneen kuljettajana onkin ketku Simppu Sininen, joka yrittää jälleen saada Amerikan itsevaltiutta itselleen. Sillä välin pojat löytävät Kolumbuksen kartat, joiden mukaan Amerikkaa voi vaatia itselleen se, joka löytää esineitä vielä vanhemmista matkoista. Tavarajahti alkaa.

Ankka kuningas Arthurin hovissa: Aku on testaamssa Pellen uutta keksintöä, joka talouden aikakonetta. Kone on pelkkä kypärä. Pojat kuitenkin huolestuvat siitä, että Aku voi vahingossa joutua jonkin esineen sisälle. Joten Pelle, Aku, ja pojat suuntaavat Stonehengeen, koska se on pysynyt samanlaisena 5000 vuotta. He saavat luvan kokeiluun, mutta kaikki ei menekään, kuten oli suunniteltu.

Paino-ongelmia: Toinen Rosan aivan mainioista kahdesta Milla Magia -tarinasta. Millalla on uusi taikasauva, joka muuttaa uhrinsa painovoiman sivuttaiseksi. Hän käyttää sitä Akuun ja Roopeen saadakseen ensilantin itselleen.

Yksi minun suosikeistani, joka viihdyttää monenkin lukukerran jälkeen.

Don Rosa: Kadonneen kirjaston vartijat ja muita Don Rosan parhaita

Suomentaja: Jukka Lindfors, Markku Saarinen, Pekka Tuliara ja Aku Ankan toimitus

Kustantaja: Sanoma

Tämä taitaa olla ensimmäinen Don Rosa -kokelma ja edelleen tarinat viihdyttävät, ainakin minua. Kuten on tavallista Don Rosan kokelmissa tämäkin sisältää sekä pitkiä seikkailutarinoita että lyhempiä hupailuja.

Mukana on myös Don Rosan esipuheet jokaiselle sarjalle sekä Jukka Lindforsin esittelyessee Don Rosan töistä.

Kadonneen kirjaston vartijat: Roope yrittää liittyä sudenpentuihin, totta kai saadakseen käsiinsä kuuluisan käsikirjan ja saadakseen sen avulla kaikki toistaiseksi löytämättömät aarteet itselleen. Hän haluaa etenkin jäljittää Aleksandrian kadonneen kirjaston. Supenpentujen P.I.Ä.L.L.Y.S.M.I.E.S. suostuu lainaamaan sekä kirjaa että Kenraali Nuuhia niin jaloon tarkoitukseen. Roope, pojat ja Nuuh lähtevät Aleksandriaan ja sieltä matka jatkuu moneen maahan. Tällä kertaa Aku jää töllöttämään telkasta erilaisia sarjoja.

Varsinkin alun sudenpentumuseo sisältää hykerryttäviä yksityiskohtia ja tapahtumia. Jokaisesta paikasta, jossa Roope ja pojat käyvät, on tietenkin myös paljon yksityiskohtia.

Jos metsään haluat mennä nyt...: Aku yrittää jälleen jallittaa poikia. Hupu, Lupu ja Tupu ovat menossa metsää bongailemaan eläimiä. Aku ylvästelee tuomenmarjojen tiedoillaan, mutta saa nenälleen. Hän syöksähtää Mummon tilalle ja naamioi muutamia eläimiä, jotta voi ylvästellä (olemattomilla) tiedoillaan. Homma lähtee tietysti käsistä.

Muistaakseni tämä on yksi ensimmäisiä lukemiani Don Rosan tarinoita. Se kyknee naurattamaan edelleen.

Saari ajan rajalla: Roopen ikäkulu satelliitti huomaa merestä nouseen uuden saaren, joka on puhdasta kultaa. Satelliitti kuitenkin putoaa Etelä-Afrikkaan ja myös Kulta-Into Pii saa saman tiedon. Kilpajuoksu alkaa.

Kuten Don Rosa itsekin sanoo, tämä tarina poikkeaa hänen muista tarinoistaan, koska siinä on kertojan ääni. Ilmeisesti kokeilu ei hänestä onnistunut, koska hän ei ole sitä käyttänyt myöhemmin.

Nokanneulan tapaus: Toinen kokoelman tarinoista, jossa Aku on jonkin ammatin huipulla, tällä kertaa korkeiden paikkojen ikkunoidenpesijänä. Nokanneula on Ankkalinnan korkein rakennus, jonka ikkunoita Akun on määrä pestä. Aku alkaa brassailemaan sisarenpojilleen ja huonostihan siinä käy.

Tykkään kovasti näistä ”ammattitarinoista” ja tämä on aivan loistava. Se on täynnä hauskoja yksityiskohtia. Etenkin Nokanneulan turvallismiesten ja poliisien välinen lyhyt nujakka vetoaa minun huumorintajuuni.

Windigojen mailla: Aivan mahtava Kanadan metsiin sijoittuva pitkä seikkailu. Roopen sellutehtaalla on ongelmia kääpiökokoisten sabotöörien kanssa. Roope otta Akun ja pojat mukaansa, kun hän lähtee tutkimaan asiaa. Roopen tehdas tuhoaa paikallista luontoa ja intiaaniheimo yrittää iskeä takaisin. Tällä(kin) tarinassa Don Rosa käyttää Barksin keksintöä: kääpiömittaisia intiaaneja, jotka puhuvat runomitassa. Suomentaja Lindfors on tehnyt aivan loistavaa työtä kääntäessään sen kalevalaiseen runomuotoon. Vaikka tarinalla on tärkeä opetus, se toimii muutenkin seikkailuna.

Mestaripuutarhuri: Yksi omista suosikeistani. Tällä kertaa Aku on kaupungin paras puutarhuri ja itse pormestari on kutsunut hänet ehostamaan pihaansa samana iltana pidettäviä juhlia varten. Aku ottaa pojat mukaansa tärkeälle komennukselle.

Sankari ylitse muiden: Tässä sarjassa Don Rosa vinoilee supersankaritarinoille. Pojat lukevat Vahva Jussi -sarjista, jonka Barks keksi omaan tarinaansa. Aku on lähettinä ja häpeissään hommastaan hän siemaisee laboratorioon lähtettyä voimalientä.

Pysähtyneisyyden aika: Riemastuttava Karhukopla-tarina. Karhukopla on saanut käsiinsä Pellen sekuntikellon. Se pysäyttää ajan kaikkialla paitsi noin kymmenen metrin säteellä kellosta. He käyttävät sitä Roopen ryöstämiseen, totta kai.

Takaisin Xanaduun: Viimeisenä tarinana on upea, pitkä seikkailusarjis. Roope, Aku ja pojat lähtevät Himalajalle etsimään tarunhohtoista Xanadua, koska Roopella on jo hallussaan Kublai-kaanin kruunu. Tässä on paljon viittauksia Barksin sarjaa, johon se perustuu. Toki se toimii myös yksittäin luettuna.

Todella hyvä kokoelma, joka kestää useamman lukukerran.

Don Rosa: Musta Ritari ja muita Don Rosan parhaita

Suomentaja: Jukka Lindfors, Jukka Heiskanen

Kustantaja: Sanoma

Varsinkin pitkien seikkailusarjojen ystäville tämä kokoelma on herkkua. Mukana on myös don Rosan esipuheet jokaiselle sarjalle sekä koko kokoelman esittelevät Hyvää vuosipäivää -esipuhe. Kaikkien mieluisen lahja ja Kolmoistikliaisen merkki nimittäin liityvät päähenkilön (Roope ja Hannu) ensiesiintymisen 50-vuotispäiviin. K.A.S.V.A.T.U.S.O.P.P.I.A -tarinan don Rosa teki Tupun, Hupun ja Lupun 60-vuotispäivien kunniaksi. (Eli sisarenpojat ovat 10 vuotta Roopea vanhempia...)

Musta Ritari: Tässä tarinassa Roope kohtaa yhden kinkkisimmistä vastustajistaan: mestarivarkaan nimeltä ”le Chevalier Noir” eli Arpin Luséne. Rivieran rantapoju murtautuu leikiten Roopen ansojen lävitse, mutta kohtaa odottamattoman ongelman: Roopella on niin paljon omaisuutta ja myös erilaisia unikkeja voitonmerkkejä ettei niitä niin vain viedä. Pahaksi onneksi Arpin saa käsiinsä Pellen keksimän Kertalaakin, joka menee lävitse ihan mistä vain.

”Kaikkein mieluisin lahja”: Salaperäinen henkilö on järjestänyt kilpailun koko Ankkalinnalle sen kunniaksi, että Roope on ollut kaupingissa jo 50 vuotta. Kilpailussa miljoonan voittaa se, joka keksi antaa jotain eritystä Roopelle. Koko kaupunki menee sekaisin yrittäessään keksiä parasta lahjaa ja lisäksi Roopen pahimmat viholliset lyöttäytyvät yhteen saadakseen kukin haluamansa.

”Kaksisilmäisten avaruushirviöiden hyökkäys”: Tässä riemukkaassa tarinassa Roope, Aku ja pojat joutuvat avaruuteen ja kohtaavat siellä… muita henkilöitä. Roope haluaa avaruuteen, koska maapallolla ei ole enää käymättömiä korpimaita seikkailtavaksi. Hän on ostanut Antarktikselle pudonneen meteoriitin, mutta se osoittautuukin maan ulkopuolisen älyn tekemäksi laitteeksi. Roope aktivoi sen ja rahasäiliö lähtee lentoon. Onneksi Roopella on jemmassa vanha avaruusalus ja takaa-ajo alkaa.

”K.A.S.V.A.T.U.S.O.P.P.I.A.”: Tässä tarinassa Aku muistelee, sitä miten hänen kurittomat sisarenpoikansa liittyivät ensimmäistä kertaa Sudenpentuihin ja käänsivät elämänsä suunnan. Kolmikolla oli edessään kinkkinen tehtävä ja Aku yritti auttaa heitä salaa. Vihikoiraharjoittelija majuri Nuuhilla oli käpälät täynnä töitä yrittäessään estää Akua sekaantumasta asioihin.

”Eldoradon viimeinen valtias”: Roope, Aku ja pojat ovat nostamassa vanhoja hylkyjä. Tästä kyseisestä hylystä nousee kuitenkin vain yksi kultainen laatta. Mutta laatassa oleva kirjoitus johtaa heidät tarunhohtoisen Eldoradon jäljille. Kapuloita rattaisiin pistää Kulta-Into Pii, joka yrittää päästä ensin paikalle.

”Kolmoistikliaisen merkki”: Iines järjestää Hannulle synttärijuhlat Mummon tilalla. Mutta kukaan ei tiedä, että Hannua vaivaa epäonni aina hänen syntymäpäivänään. Hannu yrittääkin aina piiloutua taloonsa synttäreidensä ajaksi. Tällä kertaa hän yrittää paeta Ankkalinnasta, mutta erittäin.

”Hollantilaisen salaisuus”: Tässä tarinassa Roope, Aku ja pojat lähtevät Arizonaan Taikauskon vuoristoon. Roope on viimein saanut käsiinsä kartan, jonka pitäisi viedä heidät Hollantilaisen kultakaivoksille. Hollantilainen piirsi kartan esitteen toiselle puolle ja Roopen sisko liimasi esitteen leikekirjaan. Niinpä kartta on liimassa ja Aku läiskäyttää sen käteensä, joten Akun toinen käsi on myös jatkuvasti liimassa. Pahiksena on paikallinen tyyppi.

Tarinat ovat taattua don Rosa -laatua. Riemastuttavia yksityiskohtia on paljon ja pitkissä seikkailusarjoissa on myös historiallista tietoa. Hollantilaisen salaisuudessa viitataan tarinaan ”Valvova silmä”, jossa Aku erottaa kolmoispojat toisistaan epätavallisen tarkan näkönsä avulla.

Musta Ritari on yksi minun suosikeistani, mutta kaikki tarinat kestävät hyvin useamman lukukerran.

Don Rosa: Pako Kielletystä laakosta ja muita Don Rosan parhaita

Suomentajat: Jukka Lindfors, Antti Hulkkonen ja Aku Ankan toimitus

Kustantaja: Sanoma

Kokoelma don Rosan piirtämiä ja enimmäkseen kirjoittamia tarinoita. Mukana kolme pitkää seikkailusarjaa, jotka ovat kaikki jatkoa toisille tarinoille, sekä useita lyhyempiä sarjoja. Jokaisella tarinalla on Rosan esipuhe, jossa hän kertoo tarinan synnystä sekä viittauksista Barksin sarjoihin sekä muihin populaarikulttuurisiin tarinoihin.

Pako kielletystä laaksosta: tässä tarinassa palataan Barksin sarjoihin ja mukana on myös takautuma Akun ja poikien aiemmasta seikkailusta laaksossa. Roope ei ole laaksossa käynyt, vaan on paikalla muskottipähkinöiden takia ja myydäkseen paikallisille heimoille kaikenlaista roinaa. Kun tappurapäät nappavat Akun maksellakseen kalavelkoja, Roope ja pojat lähtevät tietenkin pelastamaan häntä.

Olla kuin ei olisikaan: On Akun syntymäpäivä ja hän on masentunut. Hänellä on mielestään vähäpätöinen toimi museon siivoojana. Mutta sekään ei kestä: esimies tajuaa Akun olevan kuusikymmentä vuotta vanha ja Aku passitetaan eläkkeelle. Hän lyö päänsä… ja ruukun henki ilmestyy. Akun toive on ettei hän olisi koskaan kuoriutunutkaan. Toive toteutuu ja Aku pääsee näkemään, miten erilainen Ankkalinna olisi ilman häntä.

Totta kai sarja perustuu Ihmeellinen on elämä -elokuvaan, eikä Rosa yritä peitellä sitä mitenkään, vaan päinvastoin ottaa siitä kaiken irti.

Merkitsemätön merkkipäivä, Onni, jonka annoin pois, Karhukoplanloukku: Kolme todella lyhyttä vitsisarjaa, joista kaksi on jonkun toisen käsikirjoittamia.

Kolikko karussa: Tässä vitsisarjassa ei ole päähenkilöä, vaan pääosassa on kolikko. Aku tarvitsee sen ostaakseen päivän lehden Roopelle. Roope antaa kolikon luullen ensin ettei siihen liity mitään erityistä muistoa. Mutta sitten Roope tajuaa, että kyllä vain kolikkoon kuuluu erityinen muisto, ja yrittää saada sen takaisin. Kolikko seikkailee ympäri Ankkalinnaa.

Hakkaa päälle! Monet viholliset hyökkäävät yhtä aikaa rahasäilöön ja Roope haikailee ennakoivaa varoitusjärjestelmää. Aku kiiruhtaa Pellen luokse ja palaa mukanaan herkkäkorvainen ennakkohälytin, joka tunnistaa kaikki pahantahtoiset aikeet Roopea kohtaan. Olivatpa ne miten vähäpätöisiä tahansa.

Unohda koko juttu! Toinen Rosan riemastuttavista Milla Magia -tarinoista. Tällä kertaa Milla on saanut käsiinsä Pim olet hypnotisoitu -sauvan. Kun uhrille sanoo hänen oman nimensä, hänen seuraavaksi kuulemansa asia (subtantiivi tai verbi) unohtuu. Aivan mahtava idea ja yksi hauskimmista Rosan sarjoista, vaikka sääntöä ei noudateta orjallisesti – tai ehkä juuri siksi.

Täyttä roskaa: Roopen arkistokaappi on täynnä, joten vastahakoisesti hän antaa luvan heittää joitain arvottomana pitämiään esineitä pois. Vain hetkeä myöhemmin hän tajuaa, etteivät kaikki esineet olleetkaan arvottomia. Alkaa armoton ajojahti Ankkalinnan roskien joukossa ja myös Karhukopla liittyy jahtiin.

Kirje kotoa: Toinen pitkä seikkailusarja, joka on jatkoa Rosan Temppeliherrojen kätketylle kruunulle. Sen seikkailun lopuksihan Roope sai tartaanin, johon kruunu oli kääritty. Skottilainen kangas johtaa hänet, Akun ja pojat takaisin Roopen sukulinnaan, Ankkapurhaan. Roopen sisko Matilda on hoitanut linnaa vuosikymmenet ja on edelleen suutuksissa Roopelle. Samalla kun Roope Aku ja pojat etsivät temppeliherrojen aarretta, Roope ja Matilda selvittelevat välejään. Totta kai mukana on myös konna, Maailmanpankkineuvoston johtaja Molay kätyreineen, jotka keinoja kaihtamatta yrittävät saada aarteen itselleen.

Musta Ritari slurppaa jälleen: Toisen (ja viimeisen) Mustan Ritarin sarjan esipuheessa Rosa kertoo, miten vaikeaa hänelle oli keksiä tapaa käyttää Mustaa Ritaria toista kertaa. Minä(kin) pidän Lusenen hahmosta kovasti, mutta Rosa on varmasti oikeassa. Tässä tarinasa Arpin Lusene eli le Muzta Hritari palaa Ankkalinnaan saadakseen jälleen käsiinsä haarniskan, jonka hän päällysti Pellen keksimällä Kertalaakilla. Lusene haluaa tuhota Ankan hrahalaarin, siis, rahasäiliön sisällön.

Suurin osa näistä(kin) Rosan tarinoista on aivan mainoita. Kaksi niistä on vakavampia kuin muut, joten kokoelma sopii moneen eri mielenlaatuun. Näissä sarjoissa on tavallista enemmän jatko-osia ja takautumia aiempiin sarjoihin, mutta hyvin ne toimivat, vaikka ei olisi aiempia lukenutkaan. Tietysti ne toimivat parhaiten, jos ne on lukenut.

Suosittelen kaikille Ankka-faneille ja huumorin ystäville.

Takuma Morishige: Pulpettinaapurit

Kouluun sijoittuva huumorimanga. Kustantaja: Punainen jättiläinen

Suomentaja: Antti Valkama

Osat: 3 suomennettua. Ilmeisesti kymmenen on kaikkiaan ilmestynyt.

Rumi Yokoi on tunnollinen ja hiljainen tyttö, joka haluaa opiskella. Valitettavasti viereisessä pulpetissa istuu Seki-poika, joka tekee kaikkea mahdollista muuta. Hänen pelinsä ja leikkinsä vetävät mukaansa myös Yokoin, joka seuraa Sekin temppuilua enemmän kuin opetusta. Vaikka Yokoi toisinaan yrittää varoittaa Sekiä seuraamaan opetusta, häiriöt kostautuvat yleensä juuri Yokoille.

Seki istuu luokan pisimmän pojan takana, joten hän voi tehdä melkein mitä vain: rakentaa pitkiä ja monimutkaisia dominojonoja, rakentaa lähes kirurgisella tarkkuudella hiekasta rakennelmia tai vaikka tuo kissoja mukanaan oppitunnille. Vaikka hän tuokin pelinappuloita mukanaan, hän tekee niistä omat leikkinsä, eikä pelaa sääntöjen mukaan.

Muutamassa harvassa oppitunnissa on jotain jatkumoa, mutta muuten oppitunnit ovat yksittäisiä. Seki ja Yokoi vaikuttavat aluksi toistensa vastakohdilta, mutta Sekin leikit selvästi kiehtovat myös Yokoita, joka kehittää niistä toisinaan omia tarinoitaan. Seki ei puhu koskaan.

Hauska sarja, vaikka se hieman toistaa itseään. Olisin hyvin voinut lukea näitä muutaman pokkarin lisääkin. Muutamassa oppitunnissa lähdetään luokan ulkopuolelle, mikä toi vaihtelua. Tykkäsin myös selkeästä piirrostyylistä.

Pokkareiden viimeisellä sivulla selitetään Japanin kulttuuriin ja kieleen liittyviä seikkoja. Ne ovat kyllä tarpeen ja erittäin mielenkiintoisia. Sekin pelaama shogi on minulle täysin tuntematon, joten sen olisi ehkä voinut esitellä.

Arvostelu: Hikaru Miyoshi: Tarkastaja Akane Tsunemori

Dystopinen science -fiction sarja.

Kustantaja: Punainen Jättiläinen

Suomentaja: Suvi Mäkelä

Osat: 6

Tämä sarja sijoittuu tulevaisuuden Japaniin, jossa kaikkia ja kaikkea valvoo Sibylla-järjestelmä. Se määrittää psykometrisillä skannereilla jokaisen ihmisen rikoskertoimen. Korkea luku tarkoittaa sitä, että henkilö on latentti rikollinen, jonka on mentävä terapiaan, tai jos ei siihen suostu vankilaan. Jokaisella on aina mukanaan psyykepassi, jota kautta Sibylla tekee määritelmänsä. Sibylla myös määrittää mihin ammateihin kukin kansalainen soveltuu parhaiten. He voivat pyrkiä vain niihin ammatteihin. Väkivaltaisuus, ja tuoma rikollisuus, on kitketty tässä tulevaisuudessa hyvin pitkälle pois.

Akane Tsunemori sai ammatinvalintatestissä korkeimmat pisteet ja pääsi sen takia tarkastajaksi Julkisen turvallisuuden viraston rikostutkintaosastolla. Heti alusta asti rikosten ratkominen on erittäin vaativaa. Rikolliset ovat suorastaan mielipuolisen nerokkaita murhaajia tai sarjamurhaajia.

Akane laitetaan heti kentälle, jossa hän tapaa tiiminsä. Siihen kuuluu toinen, erittäin kokenut tarkastaja Nubuchika Ginza, neljä toimeenpanijaa sekä yksi rikosteknikko. Lisäksi Akanen pomo ja muutama muu osaston henkilö ovat merkittävissä osissa. Toimeenpanjat ovat henkilöitä, joilla on taidot ja lupa ottaa väkivaltaisesti kiinni väkivaltaisia rikollisia. He ovat siis itse latentteja rikollisia, usein entisiä tarkastajia, joita ovat vuosien varrella muuttuneet rikollisten kaltaisiksi. Tarkastajien ja toimeenpanijoiden väliset suhteet ovatkin varsin mielenkiintoisia.

Sarja on varsin väkivaltainen ja varsin synkkä ja ahdistava, melkeinpä lohduton. Sarja edetessä kyseenalaistetaan Sibyllan roolin lisäksi myös tarkastajien ja toimeenpanijoiden roolit sekä heidän suhteensa rikollisiin. Toisaalta väkivallalle ei sinänsä mässäillä, vaan se on luonteva osa tarinaa. Siinä on yllättävän paljonkin filosofista ja psykologista pohdintaa. Viimeinen osa ja loppu ovat hyviä, eikä tarina jää roikkumaan.

Tarinassa näkyy lähes koko ajan teknologian korkea taso. Toimeenpanijat käyttävät dominaattoreita, jotka skannaavat ympärillä olevien psyykepasseja ja jos niiden arvo on liian korkea, toimeenpanija voi tappaa tai tainnuttaa latentin rikollisen. Lisäksi virtuaalitodellisuus ja hologrammihahmot ovat muutamassa luvussa suuressa osassa. Akanen asunto muuttaa sisustuksensa ulkonäköä, kun Akane niin haluaa.

Manga perustuu Psycho-Pass-nimiseen animeen, jota en ole onnistunut samaan käsiini.

Ikäsuositus on 15. Suosittelen sarjaa synkemmistä rikostarinoista pitäville. Se maistuu varmasti myös dystopioista pitäville aikuisille.

Manga-arvostelu: Neon Genesis Evangelion

Olen halunnut kirjoittaa tästä sarjasta jo aiemmin arvostelun mutta päätin lukea sen uudelleen ja ajattelin että nyt olisi kiva tehdä arvostelu. :)


Neon genesis evangelion perustuu 2015 vuoteen, puolet ihmiskunnasta on kuollut niin kutsutun toisen iskun aikana viisitoista vuotta sitten ja ekosysteemi on muuttunut koko maailmassa. Mysteeriset ''Enkelit'' ovat alkaneet ilmestyä Japaniin. Niiden alkuperää ei tiedetä, mutta ne ovat kestäviä ja niitä suojaa näkymätön kenttä.

Enkeleiden taistelua vastaan on olemassa NERV, jota johtaa Gendou Ikari. NERV ei kuitenkaan taistele Enkeleitä vastaan normaaleilla aseilla, vaan he käyttävät ihmisen kaltaisia, suuria, noin Enkeleiden kokoisia olentoja, EVANGELIONeja (lyhennettynä EVA) Gendou pyytää poikansa, Shinji Ikarin ohjaamaan yhtä EVAa, EVA-01:htä. Shinji ei aluksi suostu ohjaamaan EVAa, mutta nähtyään toisen pilotin, Rei Ayanamin huonon kunnon ja hädän hetkellä hän päätyi ohjaamaan EVAa.

EVAn ohjaamisen harjoittelusta on tullut arkipäivää ja Shinji on päätynyt asumaan esimiehensä, Misato Katsuragin kanssa. Pian kuvioihin tulee myös melko itsepäinen mutta lahjakas Asuka Langley-Souryu. Shinji saa ystäviä koulussa ja jatkaa Enkeleitä vastaan taistelua. Rauhallista ja jopa hieman onnellista aikaa ei jatku pitkään ennen kuin niin kutsuttu ''Ihmiskomplentointi projekti'' on alkamaisillaan ja Shinjin pitää tehdä vaikeita päätöksiä..

Neon Genesis Evangelion ei ole omasta mielestäni kauhean kevyttä lukemista, vaan melko raskasta, sen käsittelevien teemojen takia. (varsinkin loppua kohden asiat alkavat menemään erikoisiksi.) Mutta on siinä myös mukavia kevennyksiä siellä täällä, tyyli on itselle mieluinen ja sen kyllä tunnistaa hyvin jos sitä näkee jossain. En usko että kaikki pitävät sarjasta, mutta jos pidät tämän tyylisistä mangoista tai tarinoista ylipäätän niin suosittelen sitä sinulle.

Mangaa julkaistiin Suomessa vuosina 2006-2014 ja kustantaja oli Sangatsu manga. Japanissa manga ilmestyi ensin Shounen Ace lehdessä ja kirjana vuosina 1995-2013. Mangan on kuvittanut Yoshiyuki Sadamoto.

Manga perustuu saman nimiseen anime-sarjaan, jonka tuotti GAINAX. Sitä näytettiin Japanissa TV Tokyo kanavalla 4.10.1995-27.3.1996. Suomessa Sub esitti sarjan kahteen otteeseen. Tarina eroaa hieman mangan ja animen välillä, mutta sama idea on molemmissa. Osia mangasssa on 14 ja animea on 26 jaksoa, sekä elokuvat: Evangelion: Death and Rebirth (1997), The End of Evangelion (1997), Revival of Evangelion (1998), Evangelion: 1.0 You Are (Not) Alone (2007), Evangelion: 2.0 You Can (Not) Advance (2009), Evangelion: 3.0 You Can (Not) Redo (2012). Sekä kesäkuussa 2020 ilmestyy viimeinen elokuva: Evangelion: 3.0+1.0.

Arvostelu: Anders Vacklin ja Aki Parhamaa: Beta

Sensored Reality -sarjan eka osa.

Kustantaja: Tammi

Ilmestymisvuosi: 2018

Sivumäärä: 327

Eletään vuotta 2117. Minako eli Bug ja hänen äitinsä ovat muuttaneet Japanista veden vallassa olevaan Helsinkiin. Bugin isä kuoli hiljattain yllättäen. Bug syyttää siitä itseään eikä päästä äitiään enää henkisesti lähelleen. Hän uppotuu kokonaan peleihin eikä perusta paljoa koulusta varsinkin, kun hän on joutunut pois Tokiosta ja ystävistään.

Bugia ei kiinnosta ensimmäinen koulupäivä ja vaikka hän lupaa äidilleen, että menee kouluun, hän alkaakin pelata niin pitkään, että ehtii vain käydä koulussa kääntymässä. Koulussa kaikki menee pieleen ja Bug saa koulun kovimman tytön vihat niskoilleen. Bug päättääkin opetella itsekin karatea pelin kautta. Joka puolella mainostetaan uutta ja uudella tavalla pelattavaa peliä nimeltään Next Level. Bug saa mahdollisuuden päästä betatestaajaksi. Hän kieltäytyy, mutta siitä huolimatta hän saa seuraavana aamuna kokovartalon peittävän pelipuvun ja uuden konsolin. Hänen elämänsä muuttuu, kun hän pääsee pelissä ninjaoppilaaksi, mutta onko peli vain peliä?

Bug ei ole kaikkein miellyttävin päähenkilö ja kirja kerrotaan ensimmäisessä persoonassa hänen silmiensä kautta. Hän viihtyy parhaiten pelatessaan ja haluaa uppoutua peleihin, ainakin osittain paetakseen suruaan ja elämäänsä kaukana poissa kotoa Meri-Tokiosta. Hän on pelannut todella paljon koko elämänsä. Hän rakastaa suomalaista äitiään, mutta ei päästä tätä lähelle. Bugin äiti on suuren peliyhtiön johtaja ja hänen työnsä vie suurimman osan hänen ajastaan.

Ympäristö on todella mielenkiintoinen. Meri-Helsinki on enimmäkseen uponnut veteen ja paikasta toiseen liikutaan vesibusseilla. Helsinki on myös peliyhtiöiden mekka: suurin osa helsinkiläisistä on peliyhtiöiden työntekijöitä tavalla tai toisella. Nuoret haavailevat pääsevänsä opiskelemaan Peliakatemiaan. Mutta tämä ei ole mikään ihannemaailma: kirjan loppupuolella tulevat esille myös köyhempien ihmisten kohtalot. Scifistiselle tosimaailmalle vastapainona on Shadow Warrior II -virtuaalimaailmapeli, joka sijoittuu Japanin historiaan.

Korkea teknologia näkyy myös kaikialla, paitsi koulussa. Bugin kotona on älytapetit, joiden kautta voi lukea sähköpostia, luoda haluamansa maiseman kotiinsa tai ottaa yhteyttä virtuaaliseen avustajaan.

Juoni on vauhdikas ja täynnä nopeita käänteitä. Tarinassa on myös paljon viitteitä oikeisiin peleihin, jotka on tietysti naamioitu enemmän tai vähemmän löyhästi fiktiivisiksi. Tykkäsin tästä paljon ja olen jo lainannut seuraavan osan.

Toki heikkouksiakin löytyy. Pienenä miinuksena näin aikuislukijalle oli se, että koulussa tapahtuvaan väkivaltaan ei puututtu aikoisten taholta mitenkään. Myös lopputapahtumat olivat jonkin verran epäuskottavia. Bugin taistelutaitojen kehitys oli myös turhan nopeaa. Jotkut eivät varmasti pidä siitä, että kirja loppuu cliffhangeriin. Tämän kirjan varsinainen juoni tuli päätökseen, mutta kaksi viimeistä lukua petaa seuraavaa kirjaa ja se jää siis kesken.

Kokonaisuutena tämä oli hyvä lukukokemus. Vaikka en ole kaikkia moderneja pelejä pelannutkaan, huomasin paljon viittauksia klassisempiin peleihin ja Bug on hyvin uskottava teininä, joka yrittää haudata omat tunteensa peleihin. Suosittelen etenkin yläkoululaisille ja muillekin, jotka ovat kiinnostuneita peleistä.

Arvostelu: K-ON!

K-ON! on slice of life genreen kuuluva kuusiosainen mangasarja jossa seurataan päähenkilöä, Yui Hirasawaa ja tämän aikaa kevyenmusiikinkerhossa hänen ystäviensä kanssa. Lukion aloitettua, Yuin piti valita mihin kerhoon hän liittyy ja päätti liittyä kevyenmusiikinkerhoon, koska ajatteli että siellä soitetaan helppoja ja kevyitä kappaleita. Hän ajatteli aluksi lähteä kerhosta kun kuuli että hänen pitää osata soittaa kitaraa. Mutta mentyään kerhohuoneelle, hän tapasi muut kerholaiset silloin ja päätti pysyä kerhossa. Kevyenmusiikinkerhossa tehdään myös paljon muutakin kuin vain soitetaan ja sävelletään kappaleita - kuten juodaan teetä ja luetaan sarjakuvia. Kerhoon liittyy toisessa osassa viides jäsen, Azusa Nakano, joka kertoi liikuttuneensa tervetulokomiteassa. Kerhon muut jäsenet ovat, rumpali ja kerhonjohtaja Ritsu Tainaka, Basisti Mio Akiyama ja Koskettimet Tsumugi Kotobuki.

Numeroitujen osien lisäksi sarjaa on myös kaksi muuta osaa (K-ON! College ja K-ON! High School) joissa toisesssa seurataan Yuita, Ritsua, Mioa ja Tsumugia uudessa kevyenmusiikinkerhossa yliopistossa ja toisessa Azusan johtamaa lukion kerhoa, uusilla jäsenillä.

K-ON! on kaikenikäisille soveltuva, humoristinen sarja. Piirustustyyli on omalaatuinen ja sarja on muutenkin pirteä. Sarjassa on myös paljon moe-elementtäjä. Mangasta on myös tehty myös animesarja jossa on kaksi tuotantokautta, kaksi OVA-animaatiota, lisäksi yksi elokuva ja PSP-peli. Animen on tuottanut Kyoto Animation.

Sarja on miellyttävä ja nopea lukea hauskan juonen takia. K-ON! oli myös yksi ensimmäisistä mangasarjoista jonka luin monta vuotta sitten. Tarinassa kuitenkin on joitain enemmän japanilaisille ymmärrettäviä vitsejä ja viittauksia, kuten ''rohkeuskoe'' ja ''NEET''. Kirjassa on kuitenkin selitetty sanojen merkitys.

Sarjaa julkaistiin Japanissa vuosina 2007-2012 ja Suomessa 2009-2013. Kustantaja suomessa oli Punainen Jättiläinen. Japanissa sarjaa ilmestyi ensin Manga Rune Kirara-lehdessä vuosina 2007-2010 jonka jälkeen sitä alettiin julkaista yksittäisinä osina.

.

Arvostelu: Keno don Rosa: Don Rosan parhaat – mestarin omat suosikit

Kustantaja: Sanoma

Ilmestymisvuosi: 2018

Suomentajat: Jukka Lindfors and Aku Ankan toimitus

Kuten varmasti moni muukin suomalainen, minäkin olen lukenut Akuja lapsesta lähti eli varsin pitkän aikaa. Suosikkitekijöitäni ovat Carl Barks, Don Rosa ja Vicar. Pidän myös paljon Taskareiden teemanumeroista.

Tätä albumia varten don Rosalta itseltään kysyttiin hänen parhaina pitämänsä tarinat. Mutta tarkempi lukeminen paljastaa, että tarinat jaoteltiin sen sijaan, että Rosa olisi valinnut pelkästään parhaimmat. Mukana on paras tarina Karhukoplasta, Milla Magiasta, Kulta-Into Piistä sekä jostakusta muusta konnasta, kaksi parasta johtosarjaa, jossa toisessa on pääosassa Aku ja toisessa Roope, paras tarina Roope Ankan elämät ja teot -sarjasta, paras pitkä Aku-seikkailu sekä paras pitkä Roope-seikkailu. Toki tämä taktiikka takaa sen, että albumissa on erilaisia tarinoita. Olen lukenut kaikki tarinat jo aiemmin, mutta ne kestävät hyvin useamman lukukerran.

Aku-seikkailut voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen kategoriaan: lyhyemmät ja hauskat sarjikset sekä sitten pitkät seikkailutarinat, joissa toki on myös huumoria mukana. Tässä albumissa on mukana molempia.

Albumi alkaa lyhyemmillä tarinoilla.

"Nokanneulan tapaus" edustaa niitä riemastuttavia sarjoja, joiden alussa Aku on jokin ammatin paras, mutta tarinan aikana suurin piirtein kaikki menee pieleen, yleensä koska maine kihahtaa hänelle päähän tai muuten onnettomien sattumusten kautta. Tässä tarinassa Aku on erittäin hyvä korkeiden paikkojen ikkunanpesijä ja Roope lähettää hänet pesemään Ankkalinnan korkeimman rakennuksen ikkunoita. Aku alkaa brassailemaan sisarenpojilleen ja huonostihan siinä käy.

Pidän todella paljon näistä ammattisarjoista ja tämäkin onnistuu naurattamaan joka kerta.

"Nokkadamuksen kirous" on myös lyhyt hupisarja, jossa Roope haluaa nähdä tulevaisuuden pörssikurssit. Pojat kertovat Nokkadamuksen amuletista, jonka avulla pitäisi nähdä tulevaisuuteen. Roope tajuaa omistavansa Nokkadamuksen vanhan tilan ja rahaa Akun mukanaan hakemaan amulettia. Vaikka amuletin saakin käsiinsä, eihän se niin helppoa ole.

”Paino-ongelmia” on yksi omista suosikeistani (toisen Rosan Milla Magia -tarinan eli Unohda koko juttu! lisäksi). Millalla on (jälleen) uusi taikasauva, jolla saa muutettua toisen henkilön painovoiman joko sivuttaiseksi tai jopa ylösalaisin. Hän havittelee tietenkin Roopen ensimmäistä lanttia ja saapuu toimistolle. Hän muuttaa Akun ja Roopen painovoiman sivuttaiseksi, mikä tietenkin vaikeuttaa heidän liikkumistaan.

Tässä on hykerryttäviä kuvakulmia ja koko asetelma on minusta todella hauska. Myös sivullisten reaktiot sivuttaispainovoimaan ovat hauskoja.

Seuraava on ”Unelmoiden läpi elämän”. Pelle Peloton on keksinyt laiteen, jonka avulla pääsee sisälle toisen henkilön uniin. Karhukopla on kaapannut laitteen ja muiluttautunut Roopen makuuhuoneeseen. Onneksi Pelle pääsi irti siteistä. Hän hälyytti Akun ja pojat ja he kaikki suuntaavat rahasäiliölle. Siellä neljä koplalaista on jo käyttämässä konetta ja he ovat sisällä Roopen unimaailmassa. He kuvittelevat, että Roope näkee unia vain rahasta ja säiliöstä ja luulevat keikkaa helpoksi. Toisin käy. Aku lähetetään myös Roopen uneen ja hän yrittää estää koplaa saamasta Roopesta irti säiliön lukkojen yhdistelmät. Roope uneksii eri ajoista elämässään ja hänen elämänsä on ollut hurjempaa kuin Aku tai Karhukopla osaavat kuvitellakaan.

Tarinassa on todella paljon viittauksia Roopen Ankan elämä ja teot -sarjaan. Molemmat albumit kannattaa lukea ensin, jotta tästä tarinasta saa kaiken irti. Toki tämä on hyvin viihdyttävä tarina, vaikka ei ole niitä lukenutkaan.

Ai niin, ja tämä tarina on julkaistu ekan kerran 2002. Inception tuli ulos 2010.

Tarina ”Eldoradon viimeinen valtias” alkaa, kun Roope, Aku ja pojat ovat etsimässä aarteita aarrekartan avulla. Aku sukeltaa ja löytää hylystä kultaisen muistolaatan. Se osoittautuu kuuluvan belgialaiselle pankille, jota ei oikeastaan ole enää olemassa. Mutta samalla se on ensimmäinen johtolanka tarunhohtoiseen Eldoradon kultakaupunkiin. Kulta-Into Pii vakoilee ankkoja ja työntää kapuloita heidän rattaisiinsa.

Tämä on erittäin hyvä pitkä seikkailusarjis, vaikkei olekaan henkilökohtainen suosikkini. Varsinkin alkupuolella on paljon oikeita historiallisia tietoja, joten don Rosan sarjoilla voi myös sivistää itseään. :)

Seuraavassa tarinassa on Gallian kukkoilija, siis le Muzta Hritari siis ”Musta ritari”. Se on yksi minunkin suosikeistani, koska sekin naurattaa vielä usean lukukerran jälkeen. Arpin Luséne on kuulu maailmanmies ja kaikki tietävät hänen olevan myös mestarivaras, vaikkakaan mitään todisteita siitä ei ole. Arpin haluaa kruunata uransa varastamalla kaiken Roopelta. Tiedusteluretkellään hän saa käsiinsä Pellen keksimän Kertalaakin ja pian Ankkalinna uhkaa olla palasina. Myös Akun rakas 313-auto leikkautuu kahtia!

”Ankkapalatsin erakko” on viimeinen osa Roopen Ankan elämä ja teot -sarjaa. Siinä Aku ja pojat tapaavat ensimmäisen kerran masentuneen, kyynisen ja erakoituneen Roopen. Joulun kynnyksellä Roope haluaa näyttää sukulaisilleen koko omaisuutensa. Myös joulupukeiksi naamioitunut Karhukopla haluaa osingoille.

Tämä jouluinen tarina kertoo sen, miten Barksin keksimästä kyynisestä ja erkoituneesta Roopesta tarinassa ”Joulu Karhuvuorella” tuli nykyinen energinen bisneshai ja seikkailija.

Seuraavaksi on vuorossa Suomessa harvemmin nähty ”Kolmen caballeron paluu”. Siinä Aku kyyditsee pojat peräti Meksikoon asti Sudenpentujen jamboreehen. Poikien lähdettyä Aku törmää vanhoihin kavereihinsa José Cariocaan ja Panchito Pistolesiin. Heitä jahtaa kultahattuinen bandido ja Panchito tietää, missä kadonnut hopeakaivos on.

En ole muistaakseni nähnyt piirroselokuvaa, johon tämä tarina pohjautuu, joten hahmot ovat minulle vieraampia. Siitä huolimatta tarina on varsin viihdyttävä.

Viimeisenä sarjiksena on ”Kaikkien mieluisin lahja”, jossa joku salaperäinen henkilö on järjestänyt kilpailun koko Ankkalinnalle sen kunniaksi, että Roope on ollut kaupingissa jo 50 vuotta. Kilpailussa se, joka keksi antaa jotain eritystä Roopelle, voittaa miljoonan. Koko kaupunki menee sekaisin yrittäessään keksiä parasta lahjaa ja lisäksi Roopen pahimmat viholliset lyöttäytyvät yhteen saadakseen kukin haluamansa.

Vaikka tässä albumissa on vain muutama omista suosikeistani, tarinat ovat erittäin viihdyttäviä. Don Rosalla ei ole yhtään varsinaisesti huonoa sarjista. Jokaisessa tarinassa on hykerryttäviä yksityiskohtia ja huumoria riittää. Suosittelen!

Arvostelu: Keiichi Arawi: Arki 1

Kustantaja: Punainen jättiläinen

Ilmestymisvuosi: 2012

Suomentaja: Antti Kokkonen

Tämä humoristinen sarjakuva seuraa kourallista lukiolaisia, enimmäksi osaksi tyttöjä. Toisin kuin nimi "Arki" antaisi olettaa, heidän elämänsä ei todellakaan ole arkista. Ensimmäinen esitelty hahmo on Nano, joka on robottityttö. Hänen selässään on vieteriavain ja hänestä aukeaa osia tai yllättäen lähtee jalka tai käsi lentoon. Siitä huolimatta hän toivoo kovasti, että muut eivät huomaisi, että hän on robotti.

Sarjassa ei ole varsinaista juonta, vaan kirjat koostuvat yksittäisistä stripeistä, joita kutsutaan rutiineiksi. Eniten stripeissä esiintyy Yuukio, jota kuvaillaan sanalla ”reipas”. Hän yrittää naurattaa toisia ja hämmentyy, jos ei onnistu siinä. Kummallisin hahmo on ehkä Sasahara, jolla on oma palvelija, tai ehkä Proffa, joka on rakentanut Nanon. Proffa tykkää todella paljon makeasta ja rakentelee Nanoon aina vain uusia kummallisuuksia.

Tapahtumat ovat irrallisia ja erikoisia. Rehtori taistelee koulupäivän aikana peuraa vastaan ja ainostaan Yuukio näkee sen ikkunasta. Yht’äkkiä hahmoihin osuu erilaisia esineitä, kuten lohifile.

Monet stripeistä naurattavat, mutta jokunen hämmentää. Kirjaa ei tarvitse lukea kerralla läpi, vaan kun on huumorituulella, siitä voi lukea muutaman rutiinin. Tykkäsin Arjesta paljon ja olen jo lukemassa kolmatta osaa. Ilmeisesti sitä on suomennettu kymmenen osaa.

Salaminin esittely

Hei

Olen toinen kirjoittajista. Tykkään lukemisesta, kirjoittamisesta, uimisesta ja lautapelailusta. Luen enimmäkseen scifiä ja fantasiaa, mutta myös trillereitä, salapoliisiromaaneja, historiallisia dekkareita ja jonkin verran tietokirjoja. Aloitin Marvelin sarjakuvien lukemisen 1980-luvulla ja tykkään myös useimmista tv-sarjoista, joissa on supersankareita. Suosikkisarjakuviani ovat Chris Claremontin Ryhmä-X ja Excalibur, Wendy ja Richard Pinin ElfQuest sekä Neil Gaimanin Sandman. Mangoja olen lukenut joitakin vuosia. Käyn satunnaisesti, mutta melkein joka vuosi con-tapahtumissa. Tv-sarjoista suosikkejani ovat Star Trek (TNG ja DS9), Babylon 5, Legends of Tomorrow, the Flash, Fraiser ja Agents of S.H.I.E.L.D.

Muron esittely

Hei!

Olen toinen kirjoittajista ja suurimmaksi osaksi luen eri mangasarjoja. Luen myös tavallisia kirjoja. Olen asunut suurimman osan elämästäni Keski-Suomessa. Tykkään myös piirtämisestä, nukkumisesta ja animesta. Suosikkimangasarjojani ovat mm. Neon Genesis Evangelion, JoJo’s Bizarre Adventure, Tokyo Ghoul (ja Tokyo Ghoul:RE), Ranma ½ ja My Hero Academia. Olen lukenut mangaa koko ikäni ja omistan noin 122 mangaa. Käyn myös silloin tällöin con-tapahtumissa. Suosikkianimesarjojani ovat Neon Genesis Evangelion, JoJo’s Bizarre Adventure, FREE!, Haikyu!!! ja Kuroko no Basketball. Toivottavasti pidätte blogistamme. :)

Hyvää uutta vuosikymmentä!

Tervetuloa blogiimme! Tähän blogiin tulee manga-arvosteluita ja muita sarjakuva-arvosteluita. Satunnaisesti kirjoitamme myös muista aiheista, kuten elokuvista, animesta, kirjoista ja ehkä jopa uimarannoista.